K18

Jessi Frey kirjoittaa tämän päivän Vierailija-palstalla otsikolla ”Sitä ei ole mitä ei näe”. Hän vertailee kahta huumeita käsittelevää elokuvaa. Toinen on fiktio Trainspotting ja toinen dokumentti Reindeerspotting. Freyn ihmettelyn alla on Suomen elokuvatarkastamon asettamat ikärajat elokuville. Trainspottingin ikäraja on 15 vuotta, Reindeerspottingin ikäraja on 18 vuotta. Jessi Frey kysyy kolumnissaan: ”Miksi?”. Samaa haluan kysyä minäkin.

Frey herätteli kysymään, onko maailmamme niin vaarallinen, että ulko-oveen pitäisi panna lapsia varten K18? Pitäisikö marginaalissa elävien ihmisten selkään panna kyltti: Älä katso. Älä näe. K18! Miltä me suojelemme lapsiamme? Omalta valheeltammeko? Suojelemmeko itseämme lasten kysymyksiltä, joihin on vaikea vastata? Emme uskalla tai pysty kertomaan, että elämme hyvin erilaisissa todellisuuksissa tässä maailmassa. Vaikka maailma on kaikille sama, se ei ole kaikille samanlainen. Ihmiset ajautuvat haaveidemme kultaiselta keskitieltä sivuun ja syrjään sinne, minne lapsen ei ole hyvä katsoa. Emmekö uskalla kertoa lapsille ja auttaa heitä ymmärtämään, että halusimmepa tai emme meidän maailma luo myös paikkoja syrjäytymiseen ja toisenlaisiin ratkaisuihin.

Jos haluamme maailmamme olevan tällainen kuin se on, on pakko nähdä kaikki se, mikä kuuluu siihen, vaikka se satuttaa, pelottaa, ahdistaa, itkettää ja tekee surulliseksi. Näkeminen auttaa parhaimmillaan ymmärtämään. Jokaisen pitäisi katsoa ja nähdä maailma koko kirjossaan eikä sulkeutua omaan K18 lintukotoonsa turvakameroineen.

Hanna Vilkka

Jätä kommentti

css.php