Vaikuttavuus vai ihmisten tarpeet?

Sari Rautio Vierailija-kolumnissaan 7.1. kuluvaa vuotta esittää, että Hämeenlinnassa palvelujen uudistamista ja niitä koskevia päätöksiä tarkastellaan kokonaisuuksina. Hän nostaa esille myös, että palveluita järjestellään ihmisen tarpeiden mukaan. Usein kuitenkin kokonaisuus ja ihmisen tarve ovat merkittävällä tavalla ristiriidassa. Rautio ratkaisee asian toteamalla, että ”olennaista on palvelun vaikuttavuus, mitä palvelulla saadaan aikaan.” Vaikuttavuuden mittaamiseen ei kuitenkaan ole vielä riittävästi mittareita sosiaalipalveluissa, kuten Rautio toteaa. Tutkijana totean yksikantaan, että hyvä tutkimus ei kaipaa monia mittareita. Yksi riittää, kun tiedetään mitä vaikuttavuudessa mitataan ja miksi, sekä mitä tutkimustiedolla tavoitellaan.

Mittarit eivät myöskään kerro koko totuutta. Niillä saadaan keskiarvoja kokonaisuudesta, mutta ihmisen koettuja palvelutarpeita ei useinkaan kyetä mittaamaan. Ne ovat laadullisia ominaisuuksia eikä monikaan ihmisen edes halua taipua määrällisten mittareiden tilastoyksiköksi tai havaintoyksiköiksi, joiden koettuja ominaisuuksia määritellään tutkijan kannalta olennaisiksi muuttujiksi, eikä siis ihmisen tarpeiden mukaan. Mittarit kertovatkin usein enemmän tutkijasta itsestään kuin mittaamisen kohteena olevista ihmisten tarpeista, koetusta vaikuttavuudesta ja sille annetuista yksilöllisistä merkityksistä.

Vaikuttavuus toiminnan tavoitteena on monella tavalla konstikas, kun kohteena on ihminen ja ihmisen tarpeet. Rautiokin toteaa, että ”palvelut eivät ole kaikille samoja, vaan meillä on valikko, josta palveluohjauksen kautta valitaan juuri oikeat tuotteet ja osat vaikuttavuuden aikaansaamiseksi.” Miten mitataan palveluiden vaikuttavuutta, jota ei ole edes tarjolla? Hämeenlinna supistaa parhaillaan palvelujaan naapurikunnille ja ihmettelee korkealla taholla, kun yhteistyö ei toimi. Perheneuvolapalvelut vähenevät Janakkalassa ja Hattulassa, koska Hämeenlinna ei voi enää ottaa entiseen tapaan vastaan asiakkaita naapurikunnista. Janakkala voi ostaa perheneuvolapalveluja Hämeenlinnalta tänä vuonna 22 perheelle ja Hattula 18 perheelle. Entä se 23. tai 19. perhe, joka jää saamatta tarpeisiinsa apua tai se viivästyy, kun pohditaan, kuka maksaa? Nämä perheet eivät ole ”valikossa”, joten heistä ei luultavasti mitata palvelun vaikuttavuutta. Kokonaisuuden kannalta tilastot näyttävät kauniilta, mutta tuolle yhdelle perheelle ja etenkin perheen lapsille vaikuttavuus on nolla ja lopputuloksena inhimillisesti vaikea elämä.

Kokonaisuus muodostuu ihmisistä. Järjestelmän, organisaation ja rakenteiden tasolta ja paperilla kokonaisuus kuitenkin näyttää aina toisenlaiselta kuin ihmisen tarpeiden kannalta. Kumpaakaan ei ole syytä ohittaa päätöksenteossa, mutta ne eivät saisi olla myöskään vain retorisia keinoja poliitikkojen puheissa. Asiallisesti ottaen, ihmisen tasolle astuminen ei maksa mitään, mutta saattaa antaa ihan uuden näkökulman ja sanat päätöksentekoon.

7 kommenttia artikkeliin “Vaikuttavuus vai ihmisten tarpeet?”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys vilkka!
    ”Mittarit kertovatkin usein enemmän tutkijasta itsestään kuin mittaamisen kohteena olevista ihmisten tarpeista, koetusta vaikuttavuudesta ja sille annetuista yksilöllisistä merkityksistä.”
    Kiitos ajatuksia herättävästä blogistasi!
    Sunnuntaita!
    Riitta

  2. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Tuollapa taitaa lentoasemalla olla oiva esimerkki mihin ”palvelurakenteen uudistaminen” johtaa.

    Onpi touhu jotenkinsamankaltaista kun näitten kunnanhommien yksityistäminen.

  3. avatar Marianne Koivisto sanoo:

    Ei voi muuta sanoa kuin, että asiaa puhut. Viimeinen lause kirjoituksessasi kuvaa juuri sitä, mitä itsekin ajattelen. Kiitos siis kirjoituksestasi.

  4. avatar Sari R sanoo:

    Ilman asiakasta, kuntalaista ja tietoa tarpeesta ei palveluita kannata tosiaankaan kehittää tai suunnitella. Asiakas on avainasemassa ja toimiva palautejärjestelmä, suoraan kohtaamisissa, netin kautta, erilaisten kyselyjen avulla tai vaikkapa foorumien välityksellä on ehdottoman tärkeä. Vaikuttavuus tai tuottavuus hyvinvointipalveluissa on sitä hyvinvointia, palvelulla täytyy saada tarve tyydytettyä.
    Siksi palvelutarpeen arviointi, palveluohjaus ja räätälöidyt palvelut ovat tärkeä osa toimivaa palvelujärjestelmää. Esimerkkejä löytyy paljon, ja monessa kohdassa homma toimii hyvin, ja toisaalta monessa kohdassa on paljon parantamisen varaa.
    Ja tilaaja-tuottaja-asiakasmallihan ei mitenkään tarkoita yksityistämistä tai ulkoistamista, vaan parempaa tietoisuutta mistä palvelu koostuu, mitä se maksaa ja mitä sillä saadaan.

    Toinen juttu on sitten nuo isäntäkunta – periaattella muille kunnille myytävät palvelut. Kuntalain mukaan kunnan tehtävä on järjestää palvelut omille kuntalaisilleen. Kuten Rimpelä lehdessä totesi, on meillä omien asukkaiden palvelutarve kasvanut niin paljon, että ulospäin ei ole niin myytävää niin paljon kuin aiemmin. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että jatkossa naapureiden kanssa on päästävä sellaisiin neuvotteluyhteyksiin että voidaan hyvissä ajoin sopia asioista ja resurssoida palvelut paremmin (siis lisää henkilökuntaa, jos tarve vaatii).
    Seudun yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää ja sitä täytyy kehittää yhdessä hattulalaisten ja janakkalalaisten kanssa, asiapohjalta tasavertaisesti keskustellen. Ja siinä meillä on parantamisen varaa.
    Mukavia härkäviikkoja kaikille
    t. Sari

  5. avatar Pimpeli pompeli sanoo:

    Merkonomi Sari Raution kommentti erinomaiseen, osaavaan ja viksuun tekstiisi kertoo saman kuin hänen vierailijakolumninsa; Pimpeli pompeli. Kukaan ei saa mistään kiinni, mitään sellaista ei tule sanottua, mitä ei voi selitellä jälkeenpäin. Oikeastaan mitään ei tule sanottua. Peräänkuulutetaan mittareita ja päästään pälkähästä, koska oikeanlaisia ei ole.Ja jos olisikin, ei tiedetä mitä pitäisi mitata. Sinä kyllä aika inhottavasti sotket nämä selvät epäselvät kuviot. Eihän nyt tieteellisyyttä eikä todellisuutta ollut tarkoitus sekoittaa puuroon. Kirjoitushan oli syntynyt vain poliittisesta pakosta. Pimpeli pompeli.

  6. avatar Kari Ventola sanoo:

    Mielenkiintoista keskustelua. Vaikuttavuuskin voidaan nähdä monella eri tavalla. Vaikuttavuus on mielestäni asiakkaan tarpeen tyydyttäminen, mutta se ei ole aina yksiselitteinen eikä helposti mitattava. Vaikuttavuus voi näkyä esimerkiksi ennaltaehkäisevässä työssä vasta vuosien jälkeen. Vaikuttavuutta tavoitellaan, mutta mistä löydetään hyvät mittarit? Tuottavuutta ja taloudellisuutta on paljon helpompi mitata.

    Sarin ajatuksiin seudun yhteistyön kehittämisestä seudun parhaaksi voi yhtyä. Mitähän pitäisi tehdä yhteistyöilmapiirin parantamiseksi?
    t. Kari V.

  7. avatar hanna vilkka sanoo:

    Kari Ventola otti koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta tavattoman tärkeän asian esille: ennalta ehkäisevän työn mittaaminen. Minusta ennalta ehkäisevän työn mittaaminen vuosien jälkeen ei olisi kovinkaan vaikeaa, jos emme ajattelisi kaikessa päätöksenteossa kvartaalitalouden mukaisesti. Se muuttaa vaikuttavuuden mittaamisenkin usein tuottavuuden ja taloudellisuuden mittaamiseksi. Hidastetaan tahtia ja otetaan esimerkiksi viisi tai kymmenen vuotta vaikuttavuuden mittaamisen viiveeksi. Vaikuttavuuden mittaaminen edellyttää myös monialaista yhteistyötä. Esimerkiksi peruskoulussa tehdyt ratkaisut näkyvät viiveellä sosiaali- ja terveysalan tilastoissa, jotka kertovat karua totuutta koulutuksesta ja työelämästä syrjäytyneistä nuorista. Perheneuvolan ennalta ehkäisevä työ näkyy viiveellä muun muassa avioero- ja perheväkivaltatilastoissa ja huostaan otettujen lasten lukumäärässä sekä sijaiskotien tarpeessa.

    Työelämässä on jo todettu, että eläketilastoissa näkyy työuupumuksen ennalta ehkäisevän työn puute. Työuupuneethan hakevat apua vasta usean uupumusvuoden jälkeen, kun työkyky on jo menetetty. Nopea väliintulo jo työntekijän ensimmäisissä oireissa vähentää eläkkeelle jäävien määrää.

    Kuntalaisten kannalta olisi erittäin tärkeää, että kaikessa päätöksentekoon tehdyssä tutkimuksessa tutkimuksen lähtökohdat ja tulosten tulkintatapa olisivat myös julkisia ja selkokielisesti selvitetty. Yleensä kuntalaisille kerrotaan vain tulos ja päätöksentekijöiden yhdessä sovittu tulosten tulkinta- ja soveltamistapa. Tutkimus ei saisi olla vain tapa tuoda päätöksentekoon ja poliittiseen keskusteluun ns. vakuuttavuutta.

    Tutkimus on on nykypäivänä yksi keskeinen osa päätöksentekoa ja demokratiassa olettaisi, että taustaselvityksen teko- ja tulkintatapa olisi julkista. Päätöksentekoa varten tehdyn tutkimuksen vaikuttavuuttakin tulisi mitata, kun mitataan palveluiden vaikuttavuutta. Ne ovat osa palveluiden tuottamista.
    T. Hanna Vilkka

Jätä kommentti

css.php