AJATUKSIA VAIHTOEHTOLÄÄKITYKSESTÄ

Torstain 16. huhtikuuta Hämeen Sanomissa kirjoitettiin Dosentti Markku Myllykankaan haastatteluun perustuen vaihtoehtolääkityksen ongelmallisuudesta. Myllykangas esittää, että vaihtoehtolääkitys saattaa pahentaa sairautta, koska lääkehoidon aloittaminen saattaa viivästyä. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että testaamattomien vaihtoehtolääkkeiden käytöstä on haittaa esimerkiksi astman ja allergian diagnostiikassa. Miksi vaihtoehtoiset hoitomuodot kuitenkin ovat niin yleisiä? Miksi ihmiset uskovat lumevaikutuksiin? Tässä yksi kokeileva, mutta ei kokemuksellinen, selitysmalli.

Sairaan ja terveen roolista on esitetty terveyssosiologiassa monenlaisia määritelmiä. Sairas on ihminen, joka on kykenemätön selviytymään arkielämän suhteista kuten työstä, perhe-elämästä ja vapaa-ajasta. Sairas on siten poikkeava ja hänellä on edellä kuvatun kykenemättömyyden vuoksi oikeus astua sairaan rooliin. Terveys on normaalitila ja sairaus on poikkeavuutta siitä. Kaikki epäsuotuisat tunteet ja kokemukset ovat sairauksia, tauteja tai häiriöitä.

Lääketieteessä terveyden määrittelyssä mittana pidetään ihmisen fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä suhteessa ikäluokkansa toimintakykyyn. Toisaalta mittana käytetään myös ihmisen subjektiivista kokemusta ja ympäristöön suuntautuvaa toimintaa.

Kokemuksellisesti ihmisellä on paljon erilaisia asioita, jotka ovat hänen itsensä mielestä epäsuotuisia tuntemuksia arkielämän tilanteissa ja haittaavat hänen arkeaan. Monelle on tuttua, että samassa keskustelussa saatetaan vetäytyä sairaan rooliin, jotta voisi välttää jotakin epämiellyttävää. Samassa keskustelussa ihminen voi antaa ymmärtää, että hän on täysin terve ja toimintakykyinen. Ihmiset määrittävät rooliaan sen mukaan, miten he haluavat tulla ympäristönsä kautta tulkituksi ja ymmärretyksi. Roolien vaihteluun vaikuttavat niin sosiaaliset, psyykkiset kuin fyysiset tekijät. Jos takataskussa on edes yksi sairauteen viittaava oire, on pelivaraa arjessa hiukan enemmän.

Moni ihminen haluaa selvitä ”roolitaiteilun” ja itsehoitojen avulla arjestaan oireistaan ja epäsuotuisista kokemuksistaan huolimatta. Harva haluaa itselleen leimaa, että on kykenemätön ja poikkeava. Tuohon leimaan usein liitetään myös seuraavat leimat: sosiaalipummi, laiskimus ja yhteiskunnan loinen. Moni myös haluaa pitää kiinni kynsin ja hampain omasta työpaikastaan. Näkyvä sairastelu saattaa johtaa pelkoon, että myös muut ajattelevat, että on jotenkin kykenemätön ja poikkeava. Laskusuhdanne panee kovasti miettimään keinoja, joiden avulla jo oireiden uhatessa voi pysyä tavalla tai toisella terveen roolissa sekä sen sosiaalisissa ja yhteiskunnallisissa velvoitteissa.

Nykyinen terveydenhoitojärjestelmä on monella tavalla onnistunut. Sairaanhoitajan konsultointi ennen lääkäriä toimii varmasti monessa tilanteessa. Asiakkaana mielessä on myös monta pelkoa, ennen kuin lääkäri on katsekontaktin päässä. Saanko ajanvarauksen vakuuttumaan, että tarvitsen apua? Entä jos tuo sairaanhoitajalle meno pelottaa, koska tuntee, että ei ole puhuen taitava vakuuttamaan sairaanhoitajaa hoidon tarpeestaan? Sanotaan, että ihminen on itsensä paras asiantuntija. Entä jos tuo sairaanhoitaja pitää oireita sellaisina, että hän ei katsokaan lääkäriä tarpeelliseksi? Tulkitsinko lääkärintarpeeni oikein? Pääsenköhän tutkimuksiin? Hävettää. Tie sairaan rooliin on pitkä ja sitä ennen on käytetty jo monia vaihtoehtohoitoja.

Moni haluaa myös olla ihminen, eikä sairas tai terve, ja hallitsee itsensä sosiaalisissa tilanteissa. Se voi hämätä hoitoalan ammattilaisen silmää. Ihminen vaikuttaa ulospäin voivansa paremmin kuin, mitä oma kokemus on todellisesti. Väärinymmärretyksi tuleminen pelottaa. Itsehoito on ratkaisu, kun haluaa hallita edes vähän pidempään omia tuntemuksiaan ja sairauteen viittaavia oireitaan ja elämäänsä. Oman psyyken, kehon ja sosiaalisen elämän hallinta antaa voimaa ja uskoa itseen, vaikka se tulisi lumevaikutuksella. Vaihtoehtohoitoja on helppo lähestyä. Ne ovat saatavilla vaivatta. Ne toimivat rahan ehdoilla. Niillä on ratkaisu ongelmaasi.

Hanna Vilkka
Vapaa tutkija ja tietokirjailija

2 kommenttia artikkeliin “AJATUKSIA VAIHTOEHTOLÄÄKITYKSESTÄ”
  1. avatar Tiina Kujala sanoo:

    Kun puhumme lääketieteestä, tarkoitamme modernia länsimaista lääketiedettä. Meillä on usein omahyväinen käsitys sen ylivoimaisuudesta. Puolustamme sitä henkeen ja vereen kaikenmaailman puoskareita vastaan. Kuitenkin itämainen lääketiede on maapallomme vanhinta kulttuuriperinnettä, jota on keskeytymättä harjoitettu ja tutkittu tähän päivään saakka. Itämaiset hoitomuodot keskittyvät ihmiseen, länsimaiset sairauteen. Tämän vuoksi moni saa apua esimerkiksi akupunktio- tai shindo- hoidoista tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin ja mikä parasta, samalla henkiset voimavarat karttuvat.

  2. avatar Guigui sanoo:

    Ongelma näissä lääkäreiden lausunnoissa on se, että he yleensä puhuvat vain niistä yrteistä tai öljyistä, joiden vaikutuksista ei ole mitään tieteellistä näyttöä, tai sitten jättävät tiettyjen yrttien kohdalla ne todistetut vaikutukset vaivoihin pois kokonaisuudessaan (esimerkiksi valkosipulin kohdalla julkaistaan yleensä tälläisiä artikkeleita, joissa ei kerrota koko todellisuutta).

    Teepuuöljyllä on todistetusti (siis ihan oikeasti todistetusti) sama vaikutus, kuin Benzoyl peroxide-nimisellä aknelääkkeellä. Teepuuöljy tehoaa myös todistetusti hiivasieniin. Eikös tälläisessä tilanteessa nimitys vaihtoehtohoito ole ihan oikea, ja paikkansapitävä? Potilas voi siis turvallisin mielin itse päättää kummalla vaivansa parantaa; öljyllä vai lääkkeellä. Muita vastaavia on mm. jo mainittu valkosipuli, neilikkaöljy ja piparminttuöljy.

    Kovin on mustavalkoista.

Jätä kommentti

css.php